Elokuvani omaishoidosta

Omaishoito koskettaa tuhansia suomalaisia, mutta sen arki jää usein näkymättömäksi. Elokuva nostaa esiin sen, mitä tapahtuu, kun hoiva siirtyy kotiin – ja mitä se vaatii ihmiseltä.

Elokuva kulkee hiljaisuuden ja katseiden kautta – se näyttää, miten hoiva ei ole vain tekoja, vaan läsnäoloa, luopumista ja rakkautta.

Ritva on jäänyt eläkkeelle muutamia vuosia sitten ja otti silloin jo iäkkään äitinsä luokseen asumaan. Hän hoitaa äitiään yksin, ilman ulkopuolista apua.

Hänen hiljaiset aamunsa, katseet äidin kanssa kertovat enemmän kuin sanat – ne paljastavat hoivan kauneuden ja sitovuuden sekä myös fyysisen raskauden. Ritva haluaa huolehtia äidistään niin kauan kuin se on mahdollista. Molempien ikääntyessä hoidon tarve kasvaa, samalla kun hänen oma jaksamisensa saattaa tullea koetelluksi.

Elokuva käsittelee vapaaehtoisen hoivan merkitystä – ajatuksia siitä, kuinka rakkaus voi olla kantava voima, mutta ehkä myös samalla raskas velvollisuus.

Elokuva ei ole näytelty vaan sisältää todellisia kohtauksia yhden päivän aikana Ritvan ja hänen äitinsä arkipäivästä heidän kotonaan.